Otsikosta saattaa äkkinäinen
luulla, että nyt on lähtenyt pojilta mopo käsistä ja pahasti. Blogia ei ole
päivitetty entiseen malliin eikä Facebookkiinkaan ole ilmestynyt mitään uutta.
Todellisuudessa hotellissamme, eli Stratosphere towerissa, ei ollut tarjolla
ilmaista wlan-yhteyttä. Jos olisimme halunneet internetyhteyden, se olisi
maksanut 12 $/henkilö/päivä, joten päätimme olla urheita ja jättää internetin
ihmeellisen maailman kolmeksi päiväksi. Alla muutama kuva matkalta sekä Vegasista.
Ensimmäisenä päivänä Las
Vegasissa (22.1.2012) päätimme tutkailla hotellia sekä sen ympäristöä.
Hotellimme sijaitsi reilun kilometrin päässä Las Vegasin ”keskustasta”, joten
päätimme siirtää isot kasinot seuraavalle päivälle. Lähes kaikissa Las Vegasin
hotelli/kasinoyhdistelmissä kasino on heti alimmaisessa kerroksessa ja sen läpi
on kuljettava hotellihuoneeseen. Myös Stratospheressä oltiin valittu tämä
ratkaisu ja hotellihuoneeseemme vievät hissit sijaitsivat pelisalin aivan
toisessa päässä. Pelisalissa haisi tupakka, mikä ei olut tullut mieleen meille
ollenkaan. Pyörimme hetken kasinolla ja pelailimme muutamalla dollarilla
pelikoneita, joissa panokset vaihtelivat yhdestä sataan senttiin. Nämä
pelikoneet olivatkin varsin sopiva ratkaisu meidän budjettiimme. Kun olimme
pyörineet kasinolla hetken, huomasimme jo eilen internetistä bongaamamme
tarjouksen, jossa luvattiin juomaa 20 dollarilla niin paljon kun jaksaa juoda.
Tarjouksen lunastamiseksi piti hommata ACE –kortti, jolla pystyy keräämään
pisteitä pelikoneista ja muista peleistä. Korttihan oli ilmainen, joten meille
kaikille tarttui mukaan matkamuisto hotellistamme. Heti kortin saatuamme
päätimme Matin ja Peten kanssa suunnata kasinon baariin ja lopputulos oli
taattu.
Dagen efter oli todellakin dagen
efter. Päivä meni Vegasissa enemmän tai vähemmän surffaillessa, mutta kävimme
kävelemässä Las Vegas boulevardia kohti Las Vegasin keskustaa. Näimmekin
Treasure Island ja The Mirage kasinoiden edessä hienot ilmaiset showt. Treasure
Islandin show oli meriaiheinen Sirens of Treasure Island. Kyseistä showta
esitetään neljä kertaa päivässä ja sen kesto oli noin 20 minuuttia.
Suosittelenkin Vegasin kävijöitä kävelemään Las Vegas Boulevardia ja
katselemaan ilmaisia esityksiä kasinoiden edessä. The Miragen shown jälkeen
päätimme kävellä takaisin hotellille, koska seuraavana päivänä olimme
suunnitelleet reissun Grand Canyonille ja Hooverin padolle.
Lähdimme (24.1.2012) heti aamusta
ajamaan kohti Grand Canyonia. Ajoimme aluksi Hooverin padolle, jossa saimme
auton varsin helposti parkkiin ja päätimme kävellä padon yli sekä napsia siitä
kuvia. Padolla olikin todella paljon turisteja ja yllättäen padon viereen oli
rakennettu parkkitalo sekä turistikeskus jonne perittiin pääsymaksu. Emme
viitsineet maksaa turistikeskuksesta, joten otimme kuvat sekä padolta että sillalta,
joka vei Hooverin padon yli.
Padon jälkeen ajelimme vielä pari
tuntia Grand Canyonille. Olimme ottaneet suunnaksi Grand Canyon Westin ja
saavuimmekin paikalle useiden muiden turistien kanssa. Paikalle oli rakennettu
turistikeskus, jossa kuhisi väkeä enemmän kuin Kuopion torilla lauantaiaamupäivänä. Turistikeskuksen vieressä oli myös lentokenttä, josta lähti ja
laskeutui jatkuvasti helikoptereita. Näillä helikoptereilla on mahdollisuus
käydä katsomassa Grand Canyonia ilmasta käsin hintaan 140 dollaria. Myös
kalliimpia paketteja on tarjolla ja niihin on lisätty erilaisia aktiviteetteja.
Oma pakettimme maksoi 44 dollaria. Tähän hintaan pääsi käymään kahdessa eri
paikassa Grand Canyonin vieressä. Turistikeskukselta ei saanut ajaa eteenpäin
omalla autolla vaan sieltä lähti jatkuvasti busseja kohti turistipisteitä.
Hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Eagle point –nimiseen pisteeseen. Paikka
oli aivan Grand Canyonin reunalla ja meitä hieman ihmetytti se, että reunalta
olisi varsin helppo tippua kanjonin pohjalle. Missään ei nimittäin ollut aitoja
eikä esteitä, vaan alas oli suora pudotus reunalta. Kyseiseen turistipisteeseen
oli rakennettu kahvila, ravintola ja skywalk. Kyseinen Skywalk- viritelmä on kanjonin
päälle rakennettu uloke, jolle pääsee kävelemään ja ihmettelemään pudotusta
kanjoniin. Ulokkeen lattia on nimittäin tehty paksusta lasista, joten
näkymät sieltä ovat suoraan kanjonin pohjalle. Emme itse ostaneet lippua
skywalkkiin johtuen kovasta hinnasta. Hinta skywalkille oli nimittäin 30
dollaria, mikä oli mielestämme kohtuutonta.
Napsimme Eagle pointista useita
kuvia ja hyppäsimme seuraavaan bussiin, joka vei Guano pointtiin. Kyseinen
piste oli 1950-luvulla käytössä kaivostoiminnassa, koska siitä lähti vaijerirata
toiselle puolelle kanjoneita, jossa louhittiin lepakon jätöksiä (kutsutaan nimellä
guano). Guanoa käytettiin aktiivisesti kosmetiikassa sekä lannoitteena ja sen
hinta oli korkea. Ennen louhimista arvioitiin, että kaivos sisältäisi 100 000
tonnia guanoa, mutta loppujen lopuksi selvisi, että kaivoksessa oli ainoastaan
1000 tonnia guanoa. Kaivosyhtiö oli investoinut kaivokseen yli 3,5 miljoonaa
dollaria joten yritys meni todella pahasti pieleen. Nykyisin paikalla on enää
jäljellä vanha kaapelihissin lähtöpiste. Muuten paikalta oli todella hyvät
näkymät kanjoneille ja otimmekin useita kuvia paikan päältä.
Guano pointin jälkeen lähdimme
takaisin kohti turistikeskusta ja suuntasimme takaisin Las Vegasiin. Illalla
päätimme vielä lähteä tutkimaan Las Vegas boulevardia ja lähinnä sen alkupäätä,
jossa emme olleet vielä käyneet. Kävimmekin Luxorissa ja Bellagiossa, jotka
olivat huomattavasti tasokkaampia kuin oma hotellimme. Sisällä ei haissut
lainkaan tupakka, vaan mieleen tulivat lähinnä juuri poimitut kukat. Muutenkin
kasinolla olevasta porukasta tuli mieleen enemmän tai vähemmän raha. Bellagion edessä oli
todella iso vesiallas, jossa oli viidentoista minuutin välein vesishow, joka
oli yhdistetty valoihin ja musiikkiin.
Las Vegas oli mielestäni avartava
kokemus kaupungista ja todellisuudessa kaupunki on todella erilainen verrattuna
television antamaan kuvaan. Ensinnäkin kaupunki ei ole niin iso miltä
vaikuttaa. Kaupungin ydin on ”The Strip”, joka on muutaman kilometrin pituinen.
Tälle kadulle ovat keskittyneet kaikki suurimmat hotellit ja kasinot. Muuten
kaupunki näyttää tavalliselta lähiöltä valoineen. Jos suunnittelet meneväsi Las
Vegasiin, kannattaa varata paljon enemmän rahaa kuin me. Lähes kaikkiin
kaupungin pokeri, black jack ja crabs peleihin on viiden dollarin minimipanos,
joten alle kolmen kymmenen dollarin panostuksen ei paljon kannata pelailla. Tai voihan
sitä yrittää, mutta pelit ovat luultavimmin näin aika tylsiä. Itse tuhlasin
uhkapeleihin huimat 15 dollaria. Vegasista tuleekin lähinnä mieleen jättimäinen
Ruotsin laiva, jonne tullaan heilumaan humalapäissään ja sikailemaan aivan
urakalla. Tällä roadtripillä Las Vegas ei jättänyt minuun juuri minkäänlaista
kaipuuta, vaikka kaupunki olikin hieno nähdä. Voisin mennä sinne ehkä
polttareihin, mutta muuten tuhlaisin rahani mielummin viikkoon Laguna Beachilla
tai Aasiassa rantalomalla.
Seuraavana päivänä lähdimme heti
herättyämme ajamaan Las Vegasista kohti Renoa, josta kirjoitan tätä
blogitekstiä. Matkaa oli yhteensä yli 700 kilometriä ja maisemat olivat matkalla
kyllä komeita, mutta yksitoikkoisia. Ikkunasta näkyikin lähinnä aavikkoa ja
kaukana olevia vuoria. Vuorottelimme kuskia ja näin saimme ajomatkan menemään
kivuttomammin. Ajelimme useamman pikkukylän läpi ja pysähdyimmekin
Goldfieldissä tankkaamassa ja Hawtornessa kahvilla, muuten ajoimme matkan
suoraan Renoon. Lähellä Renoa meille sattui hauska tapahtuma, kun poliisi
halusi pysäyttää meidät. Poliisin kävellessä autolle päin autossa oli ”hieman”
jännittynyt tunnelma. Sheriffi tuli automme viereen ja kysyi Laurilta, joka
siis ajoi, paperit ja rekisteriotteen. Ojensimme ne ja poliisi antoi ne
nopeasti takaisin. Seuraavaksi hän alkoi kysellä mistä olemme ja mitkä ovat
suunnitelmamme. Kerroimme tarinamme ja seuraavaksi poliisia alkoi kiinnostaa
ovatko amerikkalaiset naiset suomalaisia naisia paremman näköisiä. Vastasimme totta
kai suomalaiset, jonka jälkeen hän kertoi olleensa Sveitsissä vähän aikaa
sitten ja kertoi ottavansa seuraavaksi suunnan Suomeen. Seuraavaksi kaveria
kyseli mitä meillä oli tarkoituksena tehdä Renossa. Hän halusi neuvoa meille,
missä ovat parhaat yökerhot, naiset ja baarit. Kiitimme neuvoista ja saimme
jatkaa matkaamme hotellille. Semmonen sheriffi tällä kertaa.
Huomenna suuntaamme Renosta San
Fransiscoon, joten edessä on taas pitkä ajomatka. Seuraavassa hotellissamme on
onneksi internetyhteys, joten blogipäivityksiä tulee varmasti tiuhempaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti