Next stop: Shanghai!

Ajoimme eilen (29.01.2012) Santa Barbaraan, jossa varaamamme hotelli yllätti meidät täysin. Saimme pikemminkin pienen asunnon, jossa oli kaksi makuuhuonettta, vaatehuone ja vessa. Myös hotellin tarjoama aamupala oli vertaansa vailla. Tarjolla oli erilaisia muroja, mehuja ja leipiä. Jääkaapissa oli maitoa, jugurttia sekä aamiasburritoja. Taisipa olla reissun toinen aamupala, jolla oli myös hedelmiä. 

Heti aamupalan nautittuamme päätimme suunnata Santa Barbaran rannalle ottamaan aurinkoa sekä katselemaan kaupungin meininkiä. Keli oli päivällä todella hyvä, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli 20 astetta. Rannalla olikin paljon porukkaa lenkkeilemässä, ottamassa aurinkoa ja ulkoiluttamassa koiraa. Kävelimme Santa Barbaran keskustan edessä olevan rannan oikeastaan edestakaisin, jonka jälkeen palasimme autolle ja otimme suunnan kohti Los Angelesia. Päätimme pysyä edelleen mahdollisimman lähellä rannikkoa reittivalinnassamme.Alla muutama otos Santa Barbarasta.

Matkalla pysähdyimme pelaamaan korttia Montecitoon ja tankkaamaan, jonka jälkeen ajelimme Malibuun etsien ruokapaikkaa. Matkalla talot vaihtuivat nopeasti huviloiksi, jotka olivat meren rannalla ja rinteillä. Tuumasimme yhdessä, että hintataso tällä seudulla on hieman liikaa meille ja jatkoimme matkaa Santa Monicaan asti. Santa Monicassa napsasimme muutaman kuvan auringonlaskusta ja kiertelimme edelleen etsien ruokapaikkaa. Tällä budjetilla Santa Monicastakaan ei löytynyt sopivaa ruokapaikkaa meille ja päätimme yhdessä ajella Los Angelesin hotellille, jonka läheltä löysimme lopulta varsin mukavan vietnamilaisen paikan. 

Kolme viikkoa USA:ssa on mennyt todella nopeasti. Olemme nähneet ja kokeneet porukalla todella paljon, mutta nyt on aika lähteä opiskelemaan vaihtokohteisiin. Minä ja Pete suuntaamme Shanghaihin, Lauri Aucklandiin ja Matti Kuala Lumpuriin. Palaillaan siis Kiinasta!

San Francisco

Ajomatka San Franciscoon oli todella mielenkiintoinen, sillä maisemat ja keli vaihtui todella nopeasti. Kun lähdimme Renosta, keli oli lämmin ja olimme keskellä aavikkoa. Lähdimme kuitenkin nopeasti nousemaan korkeammalle ja vähitellen vastaan alkoi tulla lumisia maisemia. Loppujen lopuksi olimme tiellä, jonka ympärillä oli yli puolimetriä lunta. Autossamme oli luonnollisesti alla kesärenkaat joten toivoimme, että lämpötila kestäisi nollan yläpuolella. Lämpötila kesti onneksemme koko loppumatkan siedettävänä eikä tie jäätynyt. Jouduimme myös odottelemaan ruuhkassa melkein tunnin, koska rekka oli kaatunut tielle.

Kun saavuimme San Franciscoon, ajoimme suoraan hotellille, joka sijaitsi aivan kansainvälisen lentokentän vieressä. Hotellimme oli ylivoimaisesti paras tähän asti ja aamiainenkin oli ensimmäinen kunnollinen. Katsoimme nopeasti internetistä ruokapaikan, jonka nimi oli jotakuinkin Tsai jai jai. Ravintola tarjosi thaimaalaista ruokaa ja hinnat olivat budjettiimme varsin sopivat. Lähdimme ravintolalle autolla, mikä osoittautui varsin nopeasti virheeksi. Parkkeeraaminen keskustaan ei ollut mikään helppo rasti, sillä etsimme lähes tunnin parkkipaikkaa pyörien ympäri keskustaa. Parkkipaikka löytyi lopulta ja pääsimme syömään. Tilasin itse hieman tulisemman annoksen, joka oli mielestäni hyvää, mutta ei läheskään niin tulista kuin olin odottanut.

Päätimme seuraavana päivänä lähteä heti aikaisin julkisilla kulkuneuvoilla kohti keskustaa ja Alcatrazin vankilaa. Otimme hotellin vierestä lähtevän Caltrainin ja ajoimme sillä aivan keskustaan. Keskustassa kävimme ostamassa Munipassit, joilla saa liikkua ostamansa ajan kaikissa keskustan julkisissa kulkuneuvoissa. Ostimmekin kolmen päivän passit, koska halusimme myös ajella useampana päivänä cable carseilla. Kun olimme ostaneet passimme, suuntasimme satamaan ja ostimme pääsyliput Alcatraziin. Satamasta hyppäsimme lauttaan, joka vei meidät saarelle. Keli oli todella hyvä, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja mittarissa oli vähintään 20 astetta lämmintä.

Alcatrazissa osallistuimme ohjatulle kierrokselle sekä omatoimisille audiotourille. Molemmat olivat mielestäni todella hyviä ja ne sisältyivät ostamiimme lippuihin. Napsimme saarelta paljon kuvia ja näimme myös kuvausryhmän, joka oli tullut kuvailemaan Alcatrazia juuri alkaneen tv-sarjan tiimoilta. Uuden tv-sarjan mukaan saarta ei suljettukaan korkeiden kustannusten vuoksi, vaan vangit katosivat mystisesti. Tämä tv-ryhmä oli tullut tekemään juttua Alcatrazista ja uuden tv-sarjan faneista, jotka etsivät saarelta tv-sarjassa esiintyviä paikkoja. Kyseisellä sarjalla on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä oikean Alcatrazin kanssa, mutta se tekee varmasti hyvää Alcatrazin taloudelle.

Kun pääsimme saarelta, lähdimme etsimään ruokaa San Franciscon Fishermans Wharfista.  Kyseisessä paikassa on useita paikkoja, jotka tarjoavat mereneläviä eri muodoissa. Paikka vaikutti myös olevan yksi San Franciscon suosituimmista turistikohteista, sillä porukkaa riitti todella paljon. Valitsimme varsin mukavan ruokapaikan, jossa tarjottiin katkarapuja, mustekalaa ja muita mereneläviä. Ruoka oli amerikkalaiseen tapaan ”hieman” rasvaista mutta muuten oikein hyvää. Heti syötyämme suuntasimme Hyde streetille, josta hyppäsimme cable carin kyytiin. Paikalle oli todella pitkä jono ja seisoskelimmekin jonossa reippaasti yli puolituntia ennen kuin pääsimme kyytiin.

Kun olimme ajaneet cable car linjan aivan toiseen päähän, päätimme lähteä muutamalle oluelle keskustaan. Eteemme osui muutamien sattumien kautta oikein mukavan baarin, jossa oli paljon paikallisia sekä ehkä mukavin tapaamani baarimikko. Saimmekin yhdet yli litran oluet ilmaiseksi ja paikallinen heppu tarjosi meille viskit ja totesi: "Welcome to America". Lähdimme seuraavana päivänä hieman puolenpäivän jälkeen keskustaan tarkoituksenamme ajella jäljellä olevat kaksi cable car –linjaa sekä etsiä hyvää syötävää. Löysimme varsin mukavan kiinalaisen, jossa sai 8 dollarilla ison annoksen ruokaa. Heti syötyämme suuntasimme aivan vierestämme lähtevälle cable carille, joka vei financial districtille. Toisen linjan ajettuamme ajoimme ratikalla Fishermans wharfille, josta hyppäsimme toiseen cable cariin, joka vei takaisin keskustaan. Ilta alkoi hämärtymään ja päätimme suunnata takaisin hotellille, koska seuraavana päivänä meillä oli edessä pitkä ajomatka Santa Barbaraan.

Lähdimme heti aamusta liikkeelle ja ajoimme suoraan pohjoiseen Golden Gate bridgelle kuvaamaan. Otettuamme kuvat otimme suunnan etelään ja tarkemmin ottaen California drivelle. Näkymät tältä tieltä olivat todella uskomattomat ja nautimmekin maisemista, kunnes tajusimme että tie oli suljettu ja jouduimme ajamaan takaisin 80 kilometriä ennenkuin pääsimme Santa Barbaraan vievälle moottoritielle. Tulikin sitten istuttua mukavat 11 tuntia autossa. :) 

Huomenna ajattelimme pitää rantapäivän sekä ihmetellä hieman Santa Barbaran meininkiä. Tiistaina onkin sitten tiukka lento edessä Shanghaihin! 

"What happens in Vegas stays in Vegas"

Otsikosta saattaa äkkinäinen luulla, että nyt on lähtenyt pojilta mopo käsistä ja pahasti. Blogia ei ole päivitetty entiseen malliin eikä Facebookkiinkaan ole ilmestynyt mitään uutta. Todellisuudessa hotellissamme, eli Stratosphere towerissa, ei ollut tarjolla ilmaista wlan-yhteyttä. Jos olisimme halunneet internetyhteyden, se olisi maksanut 12 $/henkilö/päivä, joten päätimme olla urheita ja jättää internetin ihmeellisen maailman kolmeksi päiväksi. Alla muutama kuva matkalta sekä Vegasista.  

Ensimmäisenä päivänä Las Vegasissa (22.1.2012) päätimme tutkailla hotellia sekä sen ympäristöä. Hotellimme sijaitsi reilun kilometrin päässä Las Vegasin ”keskustasta”, joten päätimme siirtää isot kasinot seuraavalle päivälle. Lähes kaikissa Las Vegasin hotelli/kasinoyhdistelmissä kasino on heti alimmaisessa kerroksessa ja sen läpi on kuljettava hotellihuoneeseen. Myös Stratospheressä oltiin valittu tämä ratkaisu ja hotellihuoneeseemme vievät hissit sijaitsivat pelisalin aivan toisessa päässä. Pelisalissa haisi tupakka, mikä ei olut tullut mieleen meille ollenkaan. Pyörimme hetken kasinolla ja pelailimme muutamalla dollarilla pelikoneita, joissa panokset vaihtelivat yhdestä sataan senttiin. Nämä pelikoneet olivatkin varsin sopiva ratkaisu meidän budjettiimme. Kun olimme pyörineet kasinolla hetken, huomasimme jo eilen internetistä bongaamamme tarjouksen, jossa luvattiin juomaa 20 dollarilla niin paljon kun jaksaa juoda. Tarjouksen lunastamiseksi piti hommata ACE –kortti, jolla pystyy keräämään pisteitä pelikoneista ja muista peleistä. Korttihan oli ilmainen, joten meille kaikille tarttui mukaan matkamuisto hotellistamme. Heti kortin saatuamme päätimme Matin ja Peten kanssa suunnata kasinon baariin ja lopputulos oli taattu.

Dagen efter oli todellakin dagen efter. Päivä meni Vegasissa enemmän tai vähemmän surffaillessa, mutta kävimme kävelemässä Las Vegas boulevardia kohti Las Vegasin keskustaa. Näimmekin Treasure Island ja The Mirage kasinoiden edessä hienot ilmaiset showt. Treasure Islandin show oli meriaiheinen Sirens of Treasure Island. Kyseistä showta esitetään neljä kertaa päivässä ja sen kesto oli noin 20 minuuttia. Suosittelenkin Vegasin kävijöitä kävelemään Las Vegas Boulevardia ja katselemaan ilmaisia esityksiä kasinoiden edessä. The Miragen shown jälkeen päätimme kävellä takaisin hotellille, koska seuraavana päivänä olimme suunnitelleet reissun Grand Canyonille ja Hooverin padolle.

Lähdimme (24.1.2012) heti aamusta ajamaan kohti Grand Canyonia. Ajoimme aluksi Hooverin padolle, jossa saimme auton varsin helposti parkkiin ja päätimme kävellä padon yli sekä napsia siitä kuvia. Padolla olikin todella paljon turisteja ja yllättäen padon viereen oli rakennettu parkkitalo sekä turistikeskus jonne perittiin pääsymaksu. Emme viitsineet maksaa turistikeskuksesta, joten otimme kuvat sekä padolta että sillalta, joka vei Hooverin padon yli.

Padon jälkeen ajelimme vielä pari tuntia Grand Canyonille. Olimme ottaneet suunnaksi Grand Canyon Westin ja saavuimmekin paikalle useiden muiden turistien kanssa. Paikalle oli rakennettu turistikeskus, jossa kuhisi väkeä enemmän kuin Kuopion torilla lauantaiaamupäivänä. Turistikeskuksen vieressä oli myös lentokenttä, josta lähti ja laskeutui jatkuvasti helikoptereita. Näillä helikoptereilla on mahdollisuus käydä katsomassa Grand Canyonia ilmasta käsin hintaan 140 dollaria. Myös kalliimpia paketteja on tarjolla ja niihin on lisätty erilaisia aktiviteetteja. Oma pakettimme maksoi 44 dollaria. Tähän hintaan pääsi käymään kahdessa eri paikassa Grand Canyonin vieressä. Turistikeskukselta ei saanut ajaa eteenpäin omalla autolla vaan sieltä lähti jatkuvasti busseja kohti turistipisteitä. Hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Eagle point –nimiseen pisteeseen. Paikka oli aivan Grand Canyonin reunalla ja meitä hieman ihmetytti se, että reunalta olisi varsin helppo tippua kanjonin pohjalle. Missään ei nimittäin ollut aitoja eikä esteitä, vaan alas oli suora pudotus reunalta. Kyseiseen turistipisteeseen oli rakennettu kahvila, ravintola ja skywalk. Kyseinen Skywalk- viritelmä on kanjonin päälle rakennettu uloke, jolle pääsee kävelemään ja ihmettelemään pudotusta kanjoniin. Ulokkeen lattia on nimittäin tehty paksusta lasista, joten näkymät sieltä ovat suoraan kanjonin pohjalle. Emme itse ostaneet lippua skywalkkiin johtuen kovasta hinnasta. Hinta skywalkille oli nimittäin 30 dollaria, mikä oli mielestämme kohtuutonta.

Napsimme Eagle pointista useita kuvia ja hyppäsimme seuraavaan bussiin, joka vei Guano pointtiin. Kyseinen piste oli 1950-luvulla käytössä kaivostoiminnassa, koska siitä lähti vaijerirata toiselle puolelle kanjoneita, jossa louhittiin lepakon jätöksiä (kutsutaan nimellä guano). Guanoa käytettiin aktiivisesti kosmetiikassa sekä lannoitteena ja sen hinta oli korkea. Ennen louhimista arvioitiin, että kaivos sisältäisi 100 000 tonnia guanoa, mutta loppujen lopuksi selvisi, että kaivoksessa oli ainoastaan 1000 tonnia guanoa. Kaivosyhtiö oli investoinut kaivokseen yli 3,5 miljoonaa dollaria joten yritys meni todella pahasti pieleen. Nykyisin paikalla on enää jäljellä vanha kaapelihissin lähtöpiste. Muuten paikalta oli todella hyvät näkymät kanjoneille ja otimmekin useita kuvia paikan päältä.

Guano pointin jälkeen lähdimme takaisin kohti turistikeskusta ja suuntasimme takaisin Las Vegasiin. Illalla päätimme vielä lähteä tutkimaan Las Vegas boulevardia ja lähinnä sen alkupäätä, jossa emme olleet vielä käyneet. Kävimmekin Luxorissa ja Bellagiossa, jotka olivat huomattavasti tasokkaampia kuin oma hotellimme. Sisällä ei haissut lainkaan tupakka, vaan mieleen tulivat lähinnä juuri poimitut kukat. Muutenkin kasinolla olevasta porukasta tuli mieleen enemmän tai vähemmän raha. Bellagion edessä oli todella iso vesiallas, jossa oli viidentoista minuutin välein vesishow, joka oli yhdistetty valoihin ja musiikkiin.

Las Vegas oli mielestäni avartava kokemus kaupungista ja todellisuudessa kaupunki on todella erilainen verrattuna television antamaan kuvaan. Ensinnäkin kaupunki ei ole niin iso miltä vaikuttaa. Kaupungin ydin on ”The Strip”, joka on muutaman kilometrin pituinen. Tälle kadulle ovat keskittyneet kaikki suurimmat hotellit ja kasinot. Muuten kaupunki näyttää tavalliselta lähiöltä valoineen. Jos suunnittelet meneväsi Las Vegasiin, kannattaa varata paljon enemmän rahaa kuin me. Lähes kaikkiin kaupungin pokeri, black jack ja crabs peleihin on viiden dollarin minimipanos, joten alle kolmen kymmenen dollarin panostuksen ei paljon kannata pelailla. Tai voihan sitä yrittää, mutta pelit ovat luultavimmin näin aika tylsiä. Itse tuhlasin uhkapeleihin huimat 15 dollaria. Vegasista tuleekin lähinnä mieleen jättimäinen Ruotsin laiva, jonne tullaan heilumaan humalapäissään ja sikailemaan aivan urakalla. Tällä roadtripillä Las Vegas ei jättänyt minuun juuri minkäänlaista kaipuuta, vaikka kaupunki olikin hieno nähdä. Voisin mennä sinne ehkä polttareihin, mutta muuten tuhlaisin rahani mielummin viikkoon Laguna Beachilla tai Aasiassa rantalomalla.

Seuraavana päivänä lähdimme heti herättyämme ajamaan Las Vegasista kohti Renoa, josta kirjoitan tätä blogitekstiä. Matkaa oli yhteensä yli 700 kilometriä ja maisemat olivat matkalla kyllä komeita, mutta yksitoikkoisia. Ikkunasta näkyikin lähinnä aavikkoa ja kaukana olevia vuoria. Vuorottelimme kuskia ja näin saimme ajomatkan menemään kivuttomammin. Ajelimme useamman pikkukylän läpi ja pysähdyimmekin Goldfieldissä tankkaamassa ja Hawtornessa kahvilla, muuten ajoimme matkan suoraan Renoon. Lähellä Renoa meille sattui hauska tapahtuma, kun poliisi halusi pysäyttää meidät. Poliisin kävellessä autolle päin autossa oli ”hieman” jännittynyt tunnelma. Sheriffi tuli automme viereen ja kysyi Laurilta, joka siis ajoi, paperit ja rekisteriotteen. Ojensimme ne ja poliisi antoi ne nopeasti takaisin. Seuraavaksi hän alkoi kysellä mistä olemme ja mitkä ovat suunnitelmamme. Kerroimme tarinamme ja seuraavaksi poliisia alkoi kiinnostaa ovatko amerikkalaiset naiset suomalaisia naisia paremman näköisiä. Vastasimme totta kai suomalaiset, jonka jälkeen hän kertoi olleensa Sveitsissä vähän aikaa sitten ja kertoi ottavansa seuraavaksi suunnan Suomeen. Seuraavaksi kaveria kyseli mitä meillä oli tarkoituksena tehdä Renossa. Hän halusi neuvoa meille, missä ovat parhaat yökerhot, naiset ja baarit. Kiitimme neuvoista ja saimme jatkaa matkaamme hotellille. Semmonen sheriffi tällä kertaa.

Huomenna suuntaamme Renosta San Fransiscoon, joten edessä on taas pitkä ajomatka. Seuraavassa hotellissamme on onneksi internetyhteys, joten blogipäivityksiä tulee varmasti tiuhempaan.

San Diego

Lähdimme eilen (20.1.2012) ajamaan Los Angelesista kohti San Diegoa ja yritimme valita reitiksi mahdollisimman lähellä rantaa sijaitsevan tien. Ajoimme aluksi noin 20 kilometriä moottoritietä, jonka jälkeen käännyimme kohti Laguna Beachia. Tarkoituksena meillä oli löytää hyvä aamiaspaikka, koska emme syöneet hotellilla juuri mitään ennen lähtöä. Moottoritieltä ei ollut pitkä matka Laguna beachille ja nopeasti eteemme avautuikin todella hieno maisema Tyynellevaltamerelle. Ajelimme hieman ympäriinsä Laguna beachilla etsien ruokapaikkaa ja bongasimmekin kyltin, jossa mainostettiin aamupalaa. Pysäköimme auton ja kävelimme ruokapaikan ovelle, minkä jälkeen alkoi hieman epäilyttää. Ruokapaikan sisääntulo nimittäin näytti siltä, että kokki tappaa keittiössä rottia paistinpannulla ja torakat vipeltävät lattialla. Emme kuitenkaan jaksaneet etsiä uutta ruokapaikkaa vaan astuimme rohkeasti sisään ravintolaan. Kun astuimme hieman pidemmälle ravintolaan, yllätyimme todella paljon. Ravintola oli todella siistin näköinen, siellä oli useita tarjoilijoita ja asiakkaat siemailivat shampanjaa sekä nauttivat merinäköalasta. Saimme heti oman tarjoilijan, joka näytti meille pöydän ulkoterassilta. Empä ollut ennen syönyt aamupalaa merinäköalalla. Tilasimme kaikki "aamiaisleivät", jotka olivat lähempänä lounasta Suomessa. Pakko kyllä myöntää, että tälläisellä paikalla kaurapuurokin maistuu joka aamu hyvältä. 

Aamupalan syötyämme lähdimme ajamaan kohti San Diegoa ja pyrimme edelleenkin pysymään reittivalinnassa mahdollisimman lähellä rantaa. Vastaan tulikin todella hienoja rantoja, joilla oli yhteensä satoja surffareita etsimässä täydellisiä aaltoja. Jouduimme poikkeamaan takaisin moottoritielle parin kymmenen kilometrin jälkeen, koska eteen tuli merijalkaväen tukikohta, joka ulottui rannalle saakka. Olimme ennen lähtöä katsoneet Carlsbadista outlet keskuksen ja päätimme pysähtyä siellä ennen lopullista ajomatkaa San Diegoon. Keskuksesta löytyi lähes kaikki merkkiliikkeet ja kiertelimmekin kaupoissa reilun tunnin.

Keskuksesta suutasimme kohti San Diegon hotelliamme, jonne löysimme varsin helposti Peten navigaattorin avulla. Yritimme lähteä hotellilta nopeasti rannalle katsomaan auringolaskua, mutta aurinko kerkesi laskea ennen kuin pääsimme rannalle. Rannalle tuntui nimittäin olevan muitakin menijöitä... Karvaasta pettymyksestä huolimatta kokosimme itsemme, ja lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Navigaattori tarjosi Kansas City barbeque -nimistä paikkaa ja tuumimme, että nyt olisi sopiva aika maistaa etelävaltioiden sapuskaa. Ravintola sijaitsi aivan isojen hotelliketjujen vieressä ja se oli sisustettu hyvin amerikkalaisesti kuten nimestä saattaa arvella. Silmäilimme hetken ruokalistaa ja päätimme tilata noin 70$ maksavan annoksen, jossa oli lihaa neljälle. Annoksessa olikin tarjolla ribsejä, kanaa, tulista makkaraa ja lihasuikaleita. Lisukkeeksi tuli Mac&Cheese, ranskalaiset, amerikkalainen perunamuusi ja sipulirenkaat. Syömistä siis riitti mutta urhoollisina taistelijoina tyhjensimme koko satsin ja lähdimme maha täynnä kohti hotellia. Kyseisen annoksen jälkeen ei paljon tarvinnut unta kysellä....

Tänä aamuna päätimme lähteä heti herättyämme metsästämään aamupalaa hotellilta, koska olimme siinä uskossa, että aamupala maksaa 6.75 dollaria. Varsin nopeasti huomasimme, että hotellin aamupala maksaa meidän budjettiimme ja nälkäämme liikaa. (eilisestä mättämisestä huolimatta) Otinne nopeasti uuden suunnan San Diegon rannalle, josta Matti löysi Konos Cafen. Kyseinen paikka oli saanut todella hyvät arvostelut eikä hintataso internetistä saatujen tietojen mukaan huimmanut päätä. Hurautimme Jeepillä rantaan ja huomasimme, että paikka oli aivan täynnä ihmisiä. Menimme jonon jatkoksi ja silmäilimme annoksia, jotka näyttivät todella hyvältä. Edestämme käveli myös eräs amerikkalainen herrasmies, joka totesi, että nyt on viikon kolestrolitarve tyydytetty. Itse tilasin Big breakfast #1:n, joka sisälsi pekonia, munia, perunoita, leipää  ja amerikkalaisia pancakeseja. Annos oli oikeasti todella iso enkä edes jaksanut syödä sitä kokonaan. Hintaa koko "aamupalalle" tuli kahvin kanssa 8.89 dollaria, joten hinnaltakaan paikka ei ollut paha.

Aamupalan jälkeen ajoimme takaisin hotellille, koska kukaan ei pystynyt tekemään maha täynnä mitään järkevää. Hotellilla makoilun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan rannalle ja kuvamaan mahdollista auringonlaskua. Matkalle sattuikin rugbypeli, jota pysähdyimme katsomaan. En ymmärtänyt säännöistä juuri mitään mutta laji näytti todella siistiltä. Rugbyn jälkeen otimme suunnaksi Mission Bay nimisen rannan, jossa oli juuri menossa naisille suunnattu urheilutapahtuma. Kävimme katsomassa hetken tapahtumaa, jonka jälkeen otimme suunnaksi Sunset Cliffst. Eksyimme puolivahingossa reitille, joka vei Juan Rodríguez Cabrillo nimisen herran vuoksi perustettuun "puistoon". Paikassa oli edelleen 1800-luvulla pystetty majakka sekä armeijan entisen tykistöpatterin jäänteet. (Tästä myös nimi Battery park)Tykistöä lähdettiin rakentamaan nopeasti  Pearl Harborin tapahtumien jälkeen, koska pelättiin sitä, että Japani valtaisi Hawaijin ja sitä kautta reitti Amerikkaan olisi auki. Nykyään paikalla on ainoastaan pieniä jäänteitä armeijalta. Muuten paikalta oli todella hyvät maisemat merelle ja ilmeisesti valaat matkaavat paikan ohi tammi-maaliskuussa, joten hyvällä tuurilla paikalta saattaa bongata myös valaan...

Kun olimme napsineet kuvia myös yllä näkyvistä muistomerkeistä päätimme jatkaa matkaa kohti Sunset Cliffsejä, joita lähdimme siis alunperin etsimään. Aurinko alkoihin sopivast laskemaan ja päätimme odottaa auringonlaskun aivan loppuun ja yrittää napsia muutaman loisto-otoksen. Paikalle oli kerääntynyt myös runsaansti muuta väkeä katselemaan auringonlaskua ja kuvauspaikan ohi kulki myös paljon lenkkeilijöitä.

Huomenna suuntaamme kohti Las Vegasia, joten edessä on yli kuuden tunnin ajomatka. Paikan päällä meitä odottaa Stratosphere towerin hotellihuoneet sekä tornihuhun mukaan baari, jossa 20 dollarilla saa juoda niin paljon kuin haluaa...

Viva Las Vegas, baby!

Venice beach, Beverly Hills ja Hollywood

Otimme heti aamusta suunnan kohti Los Angelesin ehkäpä tunnetuinta rantaa eli Venice beachia. Yritimme valita reitiksi mahdollisiman lähellä rantaa sijaitsevan tien, koska halusimme kuvata rantalinjaa mahdollisimman paljon Venice beachille. Vastaan tulikin Redondo beach, jossa oli porukkaa pelaamassa rantalentopalloa ja useampi surffari etsimässä hyviä aaltoja. Parkkeerasimme auton lähelle rantaa ja lähdimme kuvailemaan maisemia "elokuvamaiselle" laiturille, joka siis on korkealla rannan yläpuolella ja ulottuu rannasta todella pitkälle. 

Redondo beachilta jatkoimme matkaamme suoraan Venice beachille, jossa löysimme varsin nopeasti parkkipaikan, joka maksoi koko päivältä vain 5 dollaria. Lähdimme käppäilemään rantaa kohti Venicen ydintä, jossa näytti olevan väkeä paljon enemmän kuin olin kuvitellut. Paikalla oli todella paljon skeittareita, muusikkoja ja kodittomia, jotka viettivät aikaansa rannalla. Kävelimme hieman aikaa rannalla ja otimme kuvia monista eri kohteista. Alla muutama kuva Venice beachilta. 

Venice beachin jälkeen suuntasimme kohti Beverly Hillsiä. Kaupunki muuttui varsin nopeasti kerrostaloista ja pienistä paritaloista isoiksi omakotitaloiksi, joiden pihassa oli vähintään mersu tai kaksi katumaasturia. Mitä pitemmälle pääsimme sitä hienommiksi talot muuttuivat ja pihaan alkoi ilmestyä Mustangeja ja Porscheja. Ajoimme hieman vahingossakin suht pitkälle Beverly Hillsiä ja satuimme varsin mukavalle tielle, joka vei aivan Beverly hillsin päälle. Pysähdyimme ja napsimme muutamat kuvat ja jatkoimme Beverly hillsistä kohti Hollywoodia sekä legendaarista Hollywood walk of famea. Paikalla olikin huomattavasti enemmän turisteja kuin missään muualla Los Angelesissa ja kaupustelumiehet kävivät varsin hanakasti kimppuumme. Onnistuimme väistämään taidokkaasti myyntiyritykset, kävimme kahvilla ja lähdimme ajamaan kohti Hollywood kylttiä. Kyseisellä alueella oli löydetty muutama päivä sitten ihmisen pää ja muita ruumiinosia...

Otimme usemman kuvan Hollywood -kyltistä ja päätimme lähteä kohti downtownia, jossa yritimme saada liput illan NHL-peliin halvalla. Lippuja ei ikävä kyllä löytynyt, joten päätimme suunnata syömään hieman kauemmaksi keskustasta. Löysimmekin mahtavan korealaisen ruokapaikan, jossa sai syödä niin paljon kuin haluaa hintaan 18$. Tarjolla oli mereneläviä, possua, härkää ja kanaa. Ruoka oli todella hyvää ja söimmekin sitä runsaasti. 

Tänään lähdemme ajamaan Los Angelesista kohti San Diegoa, jossa vietämme ensi viikonlopun. Katsotaan mitä Meksikon ja USA:n rajalla sijaitsevalla kaupungilla on tarjottavana.....

Uusi auto ja Ducks - Coyotes

Lähdimme tänään heti aamusta kohti Los Angelesin keskustaa hienolla Toyotallamme. Heti kun käynnistimme huomasimme, että mittaristossa paloi moottorin huoltovalo. Hetken aikaa ajeltuamme huomasimme, että valo ei suostunut vieläkään sammumaan, joten päätimme ottaa yhteyttä autovuokraamoon ja kysyimme ohjeita. Autovuokraamosta meille neuvottiin, että voimme tulla vaihtamaan uuden auton Toyota Camryn tilalle lähimmässä autovuokraamossa. Saimmekin vuokraamon osoitteen ja lähdimme suuntamaan kohti Long Beachin  lentokenttän autovuokraamoa. Perillä meille selvisi, että kyseisessä vuokraamossa ei ollut tarjolla vastaavaa autoa, joten meille tarjottiin isompaa katumaasturia. Tämähän ei meitä haitannut ja saimme nopeasti vaihdettua uuden isomman Jeep Grand Cherokeen alle. Alla kuva tästä uudesta kulkupelistä. 

Heti auton saatuamme otimme suunnan kohti Los Angelesin keskustaa. Perille päästyämme päätimme vain ajella ympäriinsä kaupungilla ja etsiä mukavia kuvauspaikkoja Los Angelesista. Löysimmekin varsin mukavan "kukkulan", josta näkyi kaupungille avautuva maisema. 

Kuvauksen jälkeen lähdimme syömään Taco Bell -nimiseen pikaruokaketjuun, jossa ruoka oli mielestäni yllättävän hyvää ja halpaa. 12 tacoa ja juomat maksoivat yhteensä 15 $. Heti syömisen jälkeen, otimme suunnan kohti Anaheimiä, jossa meillä oli vuorossa NHL-peli Anaheim - Phoenix. Ennen peliä meillä oli runsaasti aikaa, joten päätimme pyörähtää paikallisessa ostoskeskuksessa, joka oli kooltaan Jumbon luokkaa. Kävimme nauttimassa ostoskeskuksessa päivällisen sekä katselimme hieman kauppoja. Löysimmekin Peten kanssa varsin mukavat Ray-Ban kopiot hintaan 20 $. 

NHL-peli oli varsin viihdyttävä vaikka halli ei ollut läheskään täynnä illan pelissä. Meidän paikkamme olivat halvimmat mahdolliset ja ne sijaitsivat aivan piippuhyllyllä. Yritimme siirtyä alaspäin paremmille paikoille, mutta järjestysmiehet olivat tarkkana ja kysyivät meiltä lippuja. Yllätyksenä meille tuli se, että juomat ja ruoat maksavat todella paljon. Yksi olut maksoi 10.50 $, jolla syö ja juo varsin tukevasti muualla. Tästä välittämättä otimme yhdet oluet ja siirryimme katsomaan peliä. Peli oli kokonaisuudessaan todella hyvä, sillä maaleja tuli paljon ja suomalaiset pelaajat olivat myös edustettuna. Tämän pelin perusteella haluan kyllä käydä katsomassa pelin joskus Kanadassa, koska siellä hallit ovat täynnä ja tunnelma parempi. Mutta se sitten tulevaisuudessa :) Alla muutama kuva NHL-pelistä.

JFK - LAX

Lähdimme tänään (17.1.2012) heti aamusta lentokentälle taksilla, jonka tilasimme hotellin aulasta. Ihmettelin hetken, kun hotellin pihaan ajoi Lincoln Towncar, joita näkyy New Yorkin katukuvassa todella paljon. Vähän aikaa taksia ihmeteltyäni, huomasin että taksi on aivan virallinen taksi ja sen saa ainoastaan tilaamalla paikalle. Selvisipä nyt siis sekin, että New Yorkin takseista valtaosa on perinteisiä keltaisia ja mukana on myös näitä Lincoln Towncareja, joita saa ainoastaan tilattua. 

Olimme kentällä hyvissä ajoin ja siellä jäikin paljon aikaa miettiä vinkkejä New Yorkkiin matkaajalle. Sikälimikäli toinen teistä blogin kahdesta lukijasta päättää matkustaa New Yorkkiin, tässä muutama hyödyllinen vinkki: 

- New Yorkissa liikkuminen kannattaa hoitaa metrolla asuitpa sitten Brooklynissä, Queensissä, Bronxissa tai Manhattanilla. Seitsemän päivän passi maksaa 29.90 $ ja sillä saa ajella ympäri vuorokauden mielinmäärin. 

- Jos aikoo käydä useissa nähtävyyksissä kannattaa ehdottomasti hankkia New York City Pass. Saimme omamme keväällä alennuksella ja seitsemän päivän passi maksoikin ainoastaan 175 dollaria. Passin mukana tulee kätevä opas, josta näkee museot ja nähtävyydet sekä näiden aukioloajat. Myös sijainnit sekä lähimmät metroasemat löytyvät mukana tulevasta kartasta. 

- Jos roskaruoka ei kiinnosta, kannattaa lähteä syömään Chinatowniin tai Little Italyyn. Myös Manhattanilla on varsin hyviä edullisia ruokapaikkoja kunhan vaan muistaa siirtyä syrjempään keskustasta. 

- Baareissa on happy hour yleensä aamu kymmenestä ilta seitsemään, jolloin kannattaa käydä maistelemassa paikallisia oluita. Kokeilemisen arvoisia ovat esimerkiksi Brooklyn Lager ja Samuel Adams. 

Tällä hetkellä olemme majoittuneet Peten, Matin ja Laurin kanssa hotelliin Los Angelesiin. Ja huomenna ajattelimme lähteä käymään kaupungilla sekä pyörimään kuuluisilla rannoilla. Illasta lähdemme katsomaan NHL-ottelua Anaheim - Phoenix. Pyrin laittamaan kuvia Los Angelesista huomenna. 

Palailllaan!

-Ville 

Hydrauliikkaa, NFL, NHL ja pitkät kalsarit?

Kävimme torstaina NBC studiotourilla ja Radio City Hall tourilla. Varsinkin NBC studiotour oli mukava kurkistus suuren amerikkalaisen televisiokanavan kulisseihin ja historiaan. Ainoa huono puoli kierroksella oli se, että sillä ei saanut kuvata ollenkaan. Kun olimme käyneet NBC studiotourilla, lähdimme ostamaan lippuja Radio Cityhallin  kierroksellle. Radio Cityhallin kierros oli mielestäni hieman tylsä, vaikkakin paikka on todella hieno. Opas oli eläkeläinen ja hänellä tuntui olevan ainoastaan kiire paikasta toiseen. Oppaan mielestä ehdottomasti kovin juttu koko paikassa oli esiintymislavan hydrauliikka. Hänen mielestään kyseinen viritelmä on ainutlaatuinen ja sen avulla lava toimii paremmin kuin missään muualla. Alla muutama kuva Radio City Hall -tourilta.

Kierroksien jälkeen päätimme lähteä katsomaan YK:n päämajaa ja äänestämään Suomen konsulaattiin. Kelin kylmenemisen huomasi  välittömästi, kun käveli kaupungilla vähänkin pidempään. Olimme aamupäivästä matkustaneet ainoastaan metrolla emmekä kävelleet juurikaan pitkiä matkoja. Vaikka lämpötila ei ollut edes nollan alapuolella, tuuli puhalsi sen verran voimakkaasti, että pitkiä kalsareita tuli nopeasti ikävä. Meidän porukasta Laurilla on ainoana mukana "tykit" ja hänkin oli päättänyt lahjakkaasti unohtaa ne hotellille.

Kun olimme äänestäneet, lähdimme etsimään sopivaa pubia illanviettoa varten. Löysimmekin varsin mukavan paikan 52th streetiltä, jossa istuimme lähes koko loppuillan. Paikalle alkoi kerääntymään myös enemmän ja enemmän paikallisia, joten pubissa oli loppuillasta varsin mukava tunnelma. Täällä New Yorkissa useammassa baarissa on happy hour yleensä aamukymmenestä ilta seitsemään tai kahdeksaan, joten jos haluaa tissutella olutta pitkin päivää niin paikkoja kyllä löytyy. Hintataso happyhourin aikaan on yleensä 3-4$/tuoppi. 

Perjantaina otimme suunnaksi Bronxin ja Yankee stadionin. . Keli tuntui kylmenevän entisestään ja pitkiä kalsareita tuli entistä enemmän ikävä. Kun saavuimme Bronxiin Yankee stadion näytti todella hiljaiselta. Kiersimme paikan lipunmyyntikojulle ja saimme selville, että kierrokset stadionilla olivat 20 $/henkilö ja seuraava alkoi vasta kahden tunnin päästä. Teimmekin päätöksen jättää kierroksen väliin ja lähdimme Bronxista metrolla kohti Manhattania.

Manhattanilla otimme suunnaksi Museum Milen ja tarkemmin ottaen Guggenheim-museon. Näin maallikkona paikka oli kyllä hieno, mutta taide meni lievästi sanottuna yli. Esillä oli tauluja moneen lähtöön ja museon keskelle oli laitettu roikkumaan valtava määrä tavaraa katosta. Sekaan oli mm. laitettu Hitler ja John F Kennedy. Guggenheim museon jälkeen lähdimme Manhattanille ja vierailimme Museum of Sexissä. Museosta tai sen aiheista tuskin tarvitsee mainita enempää.

Museokierroksen jälkeen palloilimme kaupungilla ja kävimme katsomassa Grand Centralin suurta hallia sekä paikalla olevaa suurta Apple Storea. Yllättäen Apple Store oli aivan täynnä ihmisiä ja päätimme itsekkin ihmetellä hieman Applen tuotteita. Näyttää vahvasti siltä, että Applen menestyksellä on vain taivas rajana. Grand Centralilta päätimme suunnata takaisin hotellille ja suunnitella hieman illan ohjelmaa. Yllättäen edellinen ilta ja pubin happyhour painoivat hieman ja nukahdin samantien sängylle. Matti oli jo ennen reissulle lähtöä bonganut netistä Monster Magnetin keikan, joka oli Brooklynissä. Kaikki muut päättivät tässä vaiheessa jäädä hotellille ja Matti lähti yksin urhoollisena taistelijana kohti Brooklyniä ja keikkaa.

Lauantaina otimme heti aamusta suunnaksi Wall Streetin ja American Museum of Financen. Museossa oli esillä vanhoja osakekirjoja, dollareita sekä erilaisia tavaroita 1900-luvun alusta. Paikalla pyöri myös useammalla ruudulla esityksiä Wall Streetin meklareista ja osakekaupoista. Kiinnostavin "infotaulu" oli ehdottomasti televisio, jossa paikalliset yrittäjät kertoivat oman tarinansa. Katsoimmekin esimerkiksi Brooklyn Breweryn syntytarinan. Brooklyn Brewery toimittaa nykyään lähes jokaiseen New Yorkilaiseen baariin olutta ja mielestäni panimon lager on yksi parhaista mitä olen täällä maistanut. Museon jälkeen otimme suunnaksemme  Little Italyn ja Chinatownin, josta etsimme ruokapaikkaa. Päädyimmekin syömään kiinalaiseen, jossa ruoka oli halpaa ja lautaselle sai valita kolmea eri sorttia lihaa, kalaa tai kanaa.

Ruokailun jälkeen lähdimme etsimään Sohosta baaria, jossa pystyisemme katsomaan NHL:ää. Löysimmekin varsin mukavan paikan, jossa oli tv-screenejä vaikka muille jakaa. Paikka oli hieman kalliimpi kuin odotimme, sillä oluet maksoivat 7$. Sohosta siirryimme Brooklyniin ja etsimme mukavan pubin, jossa söimme todella hyvät hampurilaiset ja joimme muutamat oluet. Syötyämme lähdimme kohti Brooklynin Williamsburgia ja löysimme varsin mukavan pubin, jossa katsoimme NFL:ää. Aivan pelin lopussa eräs mies tuli kysymään meiltä, että olemmko Suomesta. Kaveri kyseli, että tunnemmeko Mikaelia Helsingistä. Olimme Peten kanssa "hieman" hämillään, kun kaveri oli lähtenyt vierestämme. Jatkoimme pubin jälkeen iltaamme Brooklyniläisessä klubissa, jossa oli todella mahtava tunnelma ja hyvää musiikkia. Klubilta lähdettyämme ostimme Peten kanssa rehellisesti sanottuna huonoimmat harmpurilaiset ikinä. Ainoa positiivinen asia niissä oli se, että maha ei mennyt sekaisin.

Sunnuntai menikin sitten kieltämättä haahuillessa. Lähdimme hotellilta kahdentoista aikaan kohti Brooklyn bridgeä ja Manhattania. Keli oli edelleen todella hyvä, mutta samalla myös todella kylmä. Kävimmekin varsin pikaisesti ottamassa kuvat Brooklyn bridgestä ja suuntasimme takaisin kohti Manhattania. Alta löytyy muutama kuva, jotka otin sunnuntaina.