Lähdimme eilen (20.1.2012) ajamaan Los Angelesista kohti San Diegoa ja yritimme valita reitiksi mahdollisimman lähellä rantaa sijaitsevan tien. Ajoimme aluksi noin 20 kilometriä moottoritietä, jonka jälkeen käännyimme kohti Laguna Beachia. Tarkoituksena meillä oli löytää hyvä aamiaspaikka, koska emme syöneet hotellilla juuri mitään ennen lähtöä. Moottoritieltä ei ollut pitkä matka Laguna beachille ja nopeasti eteemme avautuikin todella hieno maisema Tyynellevaltamerelle. Ajelimme hieman ympäriinsä Laguna beachilla etsien ruokapaikkaa ja bongasimmekin kyltin, jossa mainostettiin aamupalaa. Pysäköimme auton ja kävelimme ruokapaikan ovelle, minkä jälkeen alkoi hieman epäilyttää. Ruokapaikan sisääntulo nimittäin näytti siltä, että kokki tappaa keittiössä rottia paistinpannulla ja torakat vipeltävät lattialla. Emme kuitenkaan jaksaneet etsiä uutta ruokapaikkaa vaan astuimme rohkeasti sisään ravintolaan. Kun astuimme hieman pidemmälle ravintolaan, yllätyimme todella paljon. Ravintola oli todella siistin näköinen, siellä oli useita tarjoilijoita ja asiakkaat siemailivat shampanjaa sekä nauttivat merinäköalasta. Saimme heti oman tarjoilijan, joka näytti meille pöydän ulkoterassilta. Empä ollut ennen syönyt aamupalaa merinäköalalla. Tilasimme kaikki "aamiaisleivät", jotka olivat lähempänä lounasta Suomessa. Pakko kyllä myöntää, että tälläisellä paikalla kaurapuurokin maistuu joka aamu hyvältä.
Aamupalan syötyämme lähdimme ajamaan kohti San Diegoa ja pyrimme edelleenkin pysymään reittivalinnassa mahdollisimman lähellä rantaa. Vastaan tulikin todella hienoja rantoja, joilla oli yhteensä satoja surffareita etsimässä täydellisiä aaltoja. Jouduimme poikkeamaan takaisin moottoritielle parin kymmenen kilometrin jälkeen, koska eteen tuli merijalkaväen tukikohta, joka ulottui rannalle saakka. Olimme ennen lähtöä katsoneet Carlsbadista outlet keskuksen ja päätimme pysähtyä siellä ennen lopullista ajomatkaa San Diegoon. Keskuksesta löytyi lähes kaikki merkkiliikkeet ja kiertelimmekin kaupoissa reilun tunnin.
Keskuksesta suutasimme kohti San Diegon hotelliamme, jonne löysimme varsin helposti Peten navigaattorin avulla. Yritimme lähteä hotellilta nopeasti rannalle katsomaan auringolaskua, mutta aurinko kerkesi laskea ennen kuin pääsimme rannalle. Rannalle tuntui nimittäin olevan muitakin menijöitä... Karvaasta pettymyksestä huolimatta kokosimme itsemme, ja lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Navigaattori tarjosi Kansas City barbeque -nimistä paikkaa ja tuumimme, että nyt olisi sopiva aika maistaa etelävaltioiden sapuskaa. Ravintola sijaitsi aivan isojen hotelliketjujen vieressä ja se oli sisustettu hyvin amerikkalaisesti kuten nimestä saattaa arvella. Silmäilimme hetken ruokalistaa ja päätimme tilata noin 70$ maksavan annoksen, jossa oli lihaa neljälle. Annoksessa olikin tarjolla ribsejä, kanaa, tulista makkaraa ja lihasuikaleita. Lisukkeeksi tuli Mac&Cheese, ranskalaiset, amerikkalainen perunamuusi ja sipulirenkaat. Syömistä siis riitti mutta urhoollisina taistelijoina tyhjensimme koko satsin ja lähdimme maha täynnä kohti hotellia. Kyseisen annoksen jälkeen ei paljon tarvinnut unta kysellä....
Tänä aamuna päätimme lähteä heti herättyämme metsästämään aamupalaa hotellilta, koska olimme siinä uskossa, että aamupala maksaa 6.75 dollaria. Varsin nopeasti huomasimme, että hotellin aamupala maksaa meidän budjettiimme ja nälkäämme liikaa. (eilisestä mättämisestä huolimatta) Otinne nopeasti uuden suunnan San Diegon rannalle, josta Matti löysi Konos Cafen. Kyseinen paikka oli saanut todella hyvät arvostelut eikä hintataso internetistä saatujen tietojen mukaan huimmanut päätä. Hurautimme Jeepillä rantaan ja huomasimme, että paikka oli aivan täynnä ihmisiä. Menimme jonon jatkoksi ja silmäilimme annoksia, jotka näyttivät todella hyvältä. Edestämme käveli myös eräs amerikkalainen herrasmies, joka totesi, että nyt on viikon kolestrolitarve tyydytetty. Itse tilasin Big breakfast #1:n, joka sisälsi pekonia, munia, perunoita, leipää ja amerikkalaisia pancakeseja. Annos oli oikeasti todella iso enkä edes jaksanut syödä sitä kokonaan. Hintaa koko "aamupalalle" tuli kahvin kanssa 8.89 dollaria, joten hinnaltakaan paikka ei ollut paha.
Aamupalan jälkeen ajoimme takaisin hotellille, koska kukaan ei pystynyt tekemään maha täynnä mitään järkevää. Hotellilla makoilun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan rannalle ja kuvamaan mahdollista auringonlaskua. Matkalle sattuikin rugbypeli, jota pysähdyimme katsomaan. En ymmärtänyt säännöistä juuri mitään mutta laji näytti todella siistiltä. Rugbyn jälkeen otimme suunnaksi Mission Bay nimisen rannan, jossa oli juuri menossa naisille suunnattu urheilutapahtuma. Kävimme katsomassa hetken tapahtumaa, jonka jälkeen otimme suunnaksi Sunset Cliffst. Eksyimme puolivahingossa reitille, joka vei Juan Rodríguez Cabrillo nimisen herran vuoksi perustettuun "puistoon". Paikassa oli edelleen 1800-luvulla pystetty majakka sekä armeijan entisen tykistöpatterin jäänteet. (Tästä myös nimi Battery park)Tykistöä lähdettiin rakentamaan nopeasti Pearl Harborin tapahtumien jälkeen, koska pelättiin sitä, että Japani valtaisi Hawaijin ja sitä kautta reitti Amerikkaan olisi auki. Nykyään paikalla on ainoastaan pieniä jäänteitä armeijalta. Muuten paikalta oli todella hyvät maisemat merelle ja ilmeisesti valaat matkaavat paikan ohi tammi-maaliskuussa, joten hyvällä tuurilla paikalta saattaa bongata myös valaan...
Kun olimme napsineet kuvia myös yllä näkyvistä muistomerkeistä päätimme jatkaa matkaa kohti Sunset Cliffsejä, joita lähdimme siis alunperin etsimään. Aurinko alkoihin sopivast laskemaan ja päätimme odottaa auringonlaskun aivan loppuun ja yrittää napsia muutaman loisto-otoksen. Paikalle oli kerääntynyt myös runsaansti muuta väkeä katselemaan auringonlaskua ja kuvauspaikan ohi kulki myös paljon lenkkeilijöitä.
Huomenna suuntaamme kohti Las Vegasia, joten edessä on yli kuuden tunnin ajomatka. Paikan päällä meitä odottaa Stratosphere towerin hotellihuoneet sekä tornihuhun mukaan baari, jossa 20 dollarilla saa juoda niin paljon kuin haluaa...
Viva Las Vegas, baby!
Keskuksesta suutasimme kohti San Diegon hotelliamme, jonne löysimme varsin helposti Peten navigaattorin avulla. Yritimme lähteä hotellilta nopeasti rannalle katsomaan auringolaskua, mutta aurinko kerkesi laskea ennen kuin pääsimme rannalle. Rannalle tuntui nimittäin olevan muitakin menijöitä... Karvaasta pettymyksestä huolimatta kokosimme itsemme, ja lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Navigaattori tarjosi Kansas City barbeque -nimistä paikkaa ja tuumimme, että nyt olisi sopiva aika maistaa etelävaltioiden sapuskaa. Ravintola sijaitsi aivan isojen hotelliketjujen vieressä ja se oli sisustettu hyvin amerikkalaisesti kuten nimestä saattaa arvella. Silmäilimme hetken ruokalistaa ja päätimme tilata noin 70$ maksavan annoksen, jossa oli lihaa neljälle. Annoksessa olikin tarjolla ribsejä, kanaa, tulista makkaraa ja lihasuikaleita. Lisukkeeksi tuli Mac&Cheese, ranskalaiset, amerikkalainen perunamuusi ja sipulirenkaat. Syömistä siis riitti mutta urhoollisina taistelijoina tyhjensimme koko satsin ja lähdimme maha täynnä kohti hotellia. Kyseisen annoksen jälkeen ei paljon tarvinnut unta kysellä....
Tänä aamuna päätimme lähteä heti herättyämme metsästämään aamupalaa hotellilta, koska olimme siinä uskossa, että aamupala maksaa 6.75 dollaria. Varsin nopeasti huomasimme, että hotellin aamupala maksaa meidän budjettiimme ja nälkäämme liikaa. (eilisestä mättämisestä huolimatta) Otinne nopeasti uuden suunnan San Diegon rannalle, josta Matti löysi Konos Cafen. Kyseinen paikka oli saanut todella hyvät arvostelut eikä hintataso internetistä saatujen tietojen mukaan huimmanut päätä. Hurautimme Jeepillä rantaan ja huomasimme, että paikka oli aivan täynnä ihmisiä. Menimme jonon jatkoksi ja silmäilimme annoksia, jotka näyttivät todella hyvältä. Edestämme käveli myös eräs amerikkalainen herrasmies, joka totesi, että nyt on viikon kolestrolitarve tyydytetty. Itse tilasin Big breakfast #1:n, joka sisälsi pekonia, munia, perunoita, leipää ja amerikkalaisia pancakeseja. Annos oli oikeasti todella iso enkä edes jaksanut syödä sitä kokonaan. Hintaa koko "aamupalalle" tuli kahvin kanssa 8.89 dollaria, joten hinnaltakaan paikka ei ollut paha.
Aamupalan jälkeen ajoimme takaisin hotellille, koska kukaan ei pystynyt tekemään maha täynnä mitään järkevää. Hotellilla makoilun jälkeen päätimme lähteä ajelemaan rannalle ja kuvamaan mahdollista auringonlaskua. Matkalle sattuikin rugbypeli, jota pysähdyimme katsomaan. En ymmärtänyt säännöistä juuri mitään mutta laji näytti todella siistiltä. Rugbyn jälkeen otimme suunnaksi Mission Bay nimisen rannan, jossa oli juuri menossa naisille suunnattu urheilutapahtuma. Kävimme katsomassa hetken tapahtumaa, jonka jälkeen otimme suunnaksi Sunset Cliffst. Eksyimme puolivahingossa reitille, joka vei Juan Rodríguez Cabrillo nimisen herran vuoksi perustettuun "puistoon". Paikassa oli edelleen 1800-luvulla pystetty majakka sekä armeijan entisen tykistöpatterin jäänteet. (Tästä myös nimi Battery park)Tykistöä lähdettiin rakentamaan nopeasti Pearl Harborin tapahtumien jälkeen, koska pelättiin sitä, että Japani valtaisi Hawaijin ja sitä kautta reitti Amerikkaan olisi auki. Nykyään paikalla on ainoastaan pieniä jäänteitä armeijalta. Muuten paikalta oli todella hyvät maisemat merelle ja ilmeisesti valaat matkaavat paikan ohi tammi-maaliskuussa, joten hyvällä tuurilla paikalta saattaa bongata myös valaan...
Kun olimme napsineet kuvia myös yllä näkyvistä muistomerkeistä päätimme jatkaa matkaa kohti Sunset Cliffsejä, joita lähdimme siis alunperin etsimään. Aurinko alkoihin sopivast laskemaan ja päätimme odottaa auringonlaskun aivan loppuun ja yrittää napsia muutaman loisto-otoksen. Paikalle oli kerääntynyt myös runsaansti muuta väkeä katselemaan auringonlaskua ja kuvauspaikan ohi kulki myös paljon lenkkeilijöitä.
Viva Las Vegas, baby!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti